Aloita erottelemalla tieto, oletus ja kuulopuhe
Ennen kuin kirjoitat yhtään riviä käsikirjoitukseen, käy läpi kaikki muistiinpanosi ja merkitse jokaisen väitteen viereen, mihin luokkaan se kuuluu. Varmistettu tieto on sellaista, jonka olet nähnyt alkuperäisestä asiakirjasta tai kuullut suoraan henkilöltä, joka tietää asian omasta kokemuksestaan. Oletus on päätelmä, joka tuntuu loogiselta mutta jota mikään lähde ei vielä vahvista. Kuulopuhe on tieto, joka on tullut sinulle kolmannen käden kautta.
Tämä jako tuntuu aluksi pedanttiselta, mutta se säästää paljon vaivaa myöhemmin. Kun luokittelet väitteet heti, näet yhdellä silmäyksellä, kuinka suuri osa käsikirjoituksesta lepää heikon pohjan varassa. Usein huomaat, että vaikuttavimmalta kuulostava lause on juuri se, jolla ei ole kunnollista lähdettä.
Käytä luokitteluun yksinkertaista taulukkoa tai kolmea väriä. Vihreä tarkoittaa varmistettua, keltainen oletusta ja punainen kuulopuhetta. Videokäsikirjoitukseen saa päätyä vain vihreä, ja keltaiset kohdat joko varmistetaan tai muotoillaan niin, että oletus näkyy lauseesta.
- Varmistettu: nähty alkuperäislähteessä tai kuultu suoraan tietäjältä
- Oletus: looginen päätelmä ilman vahvistusta
- Kuulopuhe: kolmannen käden tieto, jota ei voi käyttää sellaisenaan
Pidä lähdeloki jo tutkimusvaiheessa
Lähdeloki on tiedosto, johon kirjaat jokaisen käyttämäsi lähteen heti, kun avaat sen. Älä jätä kirjaamista loppuun, sillä silloin et enää muista, mistä mikin luku tai sitaatti tuli. Hyvä lokirivi sisältää lähteen nimen, osoitteen tai tunnisteen, päivämäärän jolloin tutustuit siihen sekä lyhyen maininnan siitä, mitä väitettä lähde tukee.
Kirjaa myös se, kuka lähteen on tuottanut ja miksi. Tilastolaitoksen julkaisu, yhdistyksen tiedote ja yksittäisen ihmisen kommentti ovat painoarvoltaan erilaisia, vaikka ne käsittelisivät samaa asiaa. Kun tämä on kirjattu ylös, voit myöhemmin perustella valintasi kenelle tahansa, joka kysyy.
Lokista on hyötyä myös silloin, kun käsikirjoitus palaa korjattavaksi. Sen sijaan että etsit lähdettä uudelleen, löydät sen minuutissa ja voit tarkistaa, onko alkuperäinen tieto muuttunut.
- Lähteen nimi ja tunniste
- Tutustumispäivä
- Väite, jota lähde tukee
- Lähteen tuottaja ja sen asema
Tarkista väite vähintään kahdesta toisistaan riippumattomasta
Kaksi lähdettä on riittävä vain, jos ne ovat todella toisistaan riippumattomia. Jos kaksi uutista toistaa saman tiedotteen sanasta sanaan, kyse on yhdestä lähteestä, joka on vain kirjoitettu kahteen kertaan. Mene siksi aina ketjussa taaksepäin ja etsi alkuperä: kuka tiedon ensimmäisenä esitti ja millä perusteella.
Toinen riippumaton lähde voi olla asiakirja, mittaustulos, asiantuntijan haastattelu tai viranomaisen rekisteri. Tärkeintä on, että se on päätynyt tietoonsa omaa reittiään. Kun kaksi tällaista reittiä johtaa samaan tulokseen, väite kestää jo melko hyvin.
Jos et löydä toista lähdettä, älä pakota väitettä käsikirjoitukseen. Voit kirjoittaa sen muotoon, jossa kerrot, kuka asian on esittänyt, tai jättää sen kokonaan pois. Aukko käsikirjoituksessa on pienempi virhe kuin vahvistamaton väite, joka kuulostaa varmalta.
Tunnista, milloin lähde ei kestä tarkempaa katsetta
Joskus lähde näyttää uskottavalta pintapuolisesti mutta alkaa horjua, kun katsot tarkemmin. Tarkista, onko julkaisupäivä ajan tasalla, sillä vanha luku voi olla edelleen verkossa ilman huomautusta siitä, että tilanne on muuttunut. Katso myös, onko lähde alkuperäinen vai siteeraako se toista, jota et ole nähnyt.
Kiinnitä huomiota siihen, millä sanoilla väite on esitetty. Kun lähteessä lukee, että jokin on mahdollisesti tai ilmeisesti totta, se ei ole varmistettu tieto, vaikka lauseen loppu kuulostaisi tarkalta. Sama koskee lukuja ilman yksikköä, vertailukohtaa tai ajanjaksoa.
Jos lähteen tausta jää hämäräksi, kirjaa se lokiin avoimena kysymyksenä. Älä täytä aukkoa omalla arvauksellasi. Katsojalle on tärkeämpää, että käsikirjoitus on rehellinen siitä, mitä tiedetään, kuin että se kuulostaisi mahdollisimman varmalta.
- Onko julkaisupäivä ajan tasalla
- Onko lähde alkuperäinen vai toisen käden
- Sisältääkö sanamuoto epävarmuutta ilmaisevia sanoja
- Puuttuuko luvulta yksikkö tai vertailukohta
Vie lähteet käsikirjoituksen reunaan
Kun väitteet on varmistettu, kirjoita käsikirjoituksen oikeaan reunaan jokaisen lauseen kohdalle viittaus lähdelokin riviin. Voit käyttää numeroita tai lyhyitä tunnisteita. Näin sekä sinä että vertaisarvioija näette heti, mihin kukin lause nojaa.
Tämä käytäntö paljastaa nopeasti lauseet, joilla ei ole viittausta. Ne ovat juuri ne kohdat, jotka vaativat lisätyötä tai poistamista. Moni aloittelija huomaa ensimmäisellä kerralla, että neljännes tekstistä on ollut perustelematonta.
Reunaviitteet eivät päädy valmiiseen videoon, vaan ne ovat työkalu toimituksellista tarkistusta varten. Säilytä ne kuitenkin käsikirjoituksen mukana, jotta myöhemmin tehtävä korjaus tai oikaisu on helppo tehdä.
Käy läpi lyhyt tarkistuskierros ennen luovutusta
Ennen kuin annat käsikirjoituksen eteenpäin, lue se kerran pelkästään lähteiden näkökulmasta. Älä arvioi tyyliä tai rytmiä, vaan kysy jokaisen lauseen kohdalla, mihin se nojaa. Jos vastaus on epäselvä, palaa lokiin.
Tarkista erityisesti nimet, luvut, päivämäärät ja tittelit, koska juuri niissä virheet viihtyvät. Lue ne ääneen ja vertaa alkuperäislähteeseen merkki merkiltä. Pieni kirjoitusvirhe henkilön nimessä heikentää koko työn uskottavuutta.
Lopuksi varmista, että käsikirjoituksen sävy vastaa lähteiden varmuutta. Jos tieto on vain todennäköistä, lause ei saa kuulostaa lopulliselta. Tällä kierroksella ei kulu kauan, mutta se erottaa huolellisen työn hätiköidystä.
- Nimet ja tittelit alkuperäislähteestä
- Luvut yksiköineen ja ajanjaksoineen
- Päivämäärät ja tapahtumajärjestys
- Sävy vastaa lähteen varmuutta
Lähteiden tarkistus ei ole erillinen vaihe, jonka hoidat ennen kirjoittamista, vaan tapa työskennellä alusta loppuun. Kun luokittelet väitteet, pidät lokia, etsit riippumattomat lähteet ja merkitset viittaukset reunaan, käsikirjoituksesta tulee työ, jonka jokaisen lauseen voit perustella. Aloita seuraavalla kerralla yhdestä asiasta: kirjaa lähde ylös heti, kun avaat sen. Se yksi tapa muuttaa työskentelysi enemmän kuin mikään muu.